Miekanloisto - Candoran sauva kirjan lukeneen Ulla Pesolan arviointi kirjasta. 

"Janne Toivosen kirja Miekanloisto Candoran sauva on seikkailusta toiseen jännittävästi  etenevä tarinoiden romaani; se on fantasiamatkoja maailmojen ääriin. Kirja on haastava runsaiden tapahtumien verkko. Se kiehtoo kauniilla ja herkällä kielellään.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Atlakselle, kuvitteelliselle planeetalle, jossa monet taianomaiset velhot ja muut jumal- ja fantasiaolennot seikkailevat. Kirjan alussa luodaan maailmat ja taivaankaaret ja sen jälkeen päästään kulkemaan seikkailuista toiseen fantasian kiehtovassa maailmassa. Päähenkilö nuori Zargon matkaa kohti tuntematonta tulevaisuutta hyvän ja pahan välisissä huimaavissa taisteluissa seuranaan Serafim velho ja monet muut jumal- ja taruolennot.

Kirjan tapahtumat kuvataan pikkutarkasti ja yksityiskohtaisesti. Lukijan on helppo kuvitella mielessään tapahtumapaikat, oudotkin olennot, eläimet, taivaankappaleet ja muut, niin seikkaperäisesti ne on kuvattu. Kirjan kieli on hyvin visuaalista ja tukee lukukokemusta. Tapahtumat kuvataan yhtä aidosti kuin kirjoittaja olisi ne itse kokenut; lentänyt galaksien halki tai taistellut miekkamittelöissä.

Sellaisenaan teos olisikin valmis käsikirjoitus elokuvan pohjaksi.

Toivosen kieli on runsasta ja maalailevaa. Erityisesti luontokuvaukset ovat hyvin kauniita. Taivas ja maa, ruohot, eläimet, purot, joet ja meret hehkuvat uljaissa väreissä. Varsinkin linnut ja niidet kauniit kaartuvat lentoradat ovat lauseiden helmiä. Pienet yksinkertaisetkin asiat kasvavat mielenpainuviksi. 

 

Kaikki olennot osaavat puhua ja tuntea vihaa, kateutta, ystävyyttä ja rakkautta.

Samoin puilla, pensailla ja kasveillakin on inhimillisiä tunteita; nekin ajattelevat ja ovat kateellisia, vihaisia ja lempeitä; ne puhuvat ja kiukuttelevat, viekoittelevat ja houkuttelevat muita luokseen.

 

Kirja tulvii hyvyyttä ja solidaarisuutta, mutta samalla se kertoo pahuudesta ja vihasta, tuskasta kärsimyksestä, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Kun synnin tai vääryyden tekeminen ansaitsee rangaistuksensa ja niin se myös saa rangaistuksensa. Maailmaan pesiytyneestä pahuudesta seuraa karmaisevia taistelukohtauksia, jotka ovat pitkiä ja tarkkaan kuvattuja. Niistä saisi kirjasta erotettuina kokonaan oman teoksensa. Useista muistakin tarinoista moni sopisi muokattavaksi kirjaksi.

Toivosen innoittajina ovat olleet Tähtien sota -elokuvat, J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta . Myös Raamattunsa kirjailija on tarkasti lukenut ja osa tarinoista myötäilee sitä. Jumalolennot on kirjoitettu lukijalle helposti ymmärrettäviksi. Yksi tärkeimmistä henkilöistä, Basileus, on jumalaisen viisas ja laupias.

Toivonen käsittelee vihan ja uskonnon suhdetta monipuolisesti ja ajatuksia herättäen. Hän tuo esiin niin uskon myönteiset vaikutukset kuin vaaratekijätkin. Ehkä tärkeämpää kuin mitä tapahtuu, on se, mitä niistä seuraa. Elämän täytyy kuitenkin voittaa ja surkeuden lisäämisen sijaan kirja etsii jatkuvasti lohtua. Rakkaus on se voima, joka auttaa meitä näkemään kauemmas itsemme ympärille.

Janne Toivosen fantasiaromaani ei ole mikä tahansa kirja, vaan se on synnytetty suurella urheudella liikuntakyvyttömänä vuoteeseen sidottuna. Jannen tarina kerrotaan kirjan esipuheessa. Hän sairastui jo pienenä harvinaiseen lihassairauteen, joka on sitonut hänen hengityskoneeseen. Kirjaa on synnytetty pitkään, parikymmentä vuotta. Aluksi sanelemalla isälle, äidille ja siskolle, jotka kirjoittivat tarinat paperille. Pari vuotta sitten Janne sai katseella ohjattavan tietokoneohjelman, jonka avulla hän pystyy kirjoittamaan silmillään. Se avasi hänelle kokonaan uuden maailman. Sitä kunnioitettavammalla ja nöyremmällä mielellä kirjan sulkee ja jää odottamaan seuraava jatko-osaa."

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Kirjablogi Yksi luku vielä

https://www.blogit.fi/yksi-luku-vielä

https://yksiviela.blogspot.com/2019/05/miekanloisto-candoran-sauva-jp-toivonen.html

 

"Miekanloisto- Candoran sauva - J.P Toivonen

Books on Demand 2019
Arvostelukappale, suuri kiitos!
Sivumäärä 579

"Aikojen alussa ennen aineellisen maailmankaikkeuden luomista Basileus, joka oli Jumala, lepäsi Taivaan valtakunnan kristallipuumetsän valoisalla aukiolla vehreälatvaisen puun lehtevien oksien alla pehmeällä ruohikolla. Hänellä oli yllään kangasvyöllä kupeelta vyötetty pitkä vihreä paita ja paidan päällä valkoinen toisen hartian ylittävä vaippa. Aukiota ympäröivien puiden hopeanhohtoiset lehvästöt olivat pohjaväriltään syvänvihreitä, ja näiden puiden käppyräisiä runkoja ja maasta esiin työntyneitä juurakoita peitti kultaisena hohtava ruskea kaarna."


Lyhyesti:

Kirja alkaa kertomuksella Basileus- Jumalasta sekä Oliivipuusta, joka katkeroituneena saa vietyä pahuuden ja sitä kautta kuolemanmahdin Basileuksen luomalle Atlas planeetalle.
"Luomakunnan lankeemukseen johtaneesta Oliivipuun toiminnasta oli alkanut maailmankaikkeuden hyvän ja pahan välinen taistelu, jonka vaikutukset ulottuivat maasta Taivaaseen, ja joka vaikutti tavalla tai toisella jokaiseen Jumalan luomaan olentoon."

Sitten tarina hyppää reilusti eteenpäin, Atlas planeetan niin sanottuun keskiaikaan. Basileus lähetti maahan Valon Valtiattaren, joka huolehti Esimannun asukkaista - hän siunasi heitä, paransi heitä ja ohjasi heitä uskossa Basileukseen.
Kuolematon Valon Valtiatar kuitenkin sortui katkeruuteen ja kääntyi Basileusta vastaan. Hän alkoi janota valtaa ja käyttää pimeitä voimia sitä saadakseen.
Suurin osa yritti vastustaa muuttunutta Valtiatarta, mutta hänen voimansa olivat suuret. Lopulta he saivat avukseen Velhoja, joilla oli suunnitelma ja tarvittavia voimia Valtiattaren vastustamiseen - jos kaikki vain sujuisi suunnitelmien mukaan.

Valon Valtiattaren kukistuttua hypätään taas ajassa eteenpäin, Uuteenaikaan, jolloin Zargon alle vuoden ikäinen ja saa haltuunsa viisiapilariipuksen - josta tuleekin hänelle todella tärkeä.
Kirja seuraa Zargonin kasvua lapsesta nuorukaiseksi, nuoresta aikuiseksi.
Valmistuttuaan rohtologiksi Zargon palaa kotikyläänsä ja saa vanhan kirjan, jossa hän törmää tutunnäköiseen viisiapilaan. Hän alkaa selvittämään sen merkitystä ja lähtee etsimään vanhan Khoral- linnan raunioita.

Lopussa hypätään vielä hieman ajassa, reilu 200 vuotta Zargonin aikaa eteenpäin. Pimeä Hornan ruhtinas valloittaa maata, tuhoaa velhoja ja kiduttaa häntä vastustavia kuolevaisia. Velho Serafim törmää profetiaan, jonka avulla hän toivoo voivansa edesauttaa Hornan ruhtinaan kukistamisessa...

"Mielipide:

Kirja sai minussa aikaan hieman ristiriitaisia tunteita.
Alkuun tuntui, ettei tarinasta oikein saa kiinni. Kirjan alussa ei ollut juurikaan henkilöitä, joihin olisi voinut samaistua tai joiden kautta tarinaa olisi seurattu. Kertomus eteni hieman selostaen.
Kirja oli kyllä hyvin kirjoitettu, teksti oli kaunista ja todella tarkkaan kuvailtua. Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan mietitty ja selitetty.
Velho Pelegin ja Zargonin tultua tarinaan mukaan, kirja sai uudenlaisen sävyn - nyt tapahtumia seurattiin jonkun näkökulmasta, mukana oli jonkun tunteita ja ajatuksia. Zargoniin ehti jopa kiintyä, siinäpä vasta mukava ja sympaattinen hahmo.
Tarina itsessään oli todella mielenkiintoinen, kaikki nivoutui lopulta yhteen ja kaikelle löytyi selitys. J.P. Toivonen on luonut jännittävän fantasiamaailman, jossa perinteisten peikkojen, haltijoiden ja velhojen lisäksi seikkailee Jumalia ja pimeyden hahmoja.
Kirja aloitti Miekanloisto- sarjan ja jatkoa on ilmeisesti (ja toivottavasti!) tulossa lisää!

Pisteitä annan 3/5!" 

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kirjablogi Kirjahullun päiväkirja

http://kirjahullunpaivakirja.blogspot.com/

http://kirjahullunpaivakirja.blogspot.com/search/label/J.P.%20Toivonen

"J.P. Toivonen: Miekanloisto -Candoran sauva

"Miekanloisto -Candoran sauva kertoo Basileus nimisestä Jumalasta, joka asuu Taivaan valtakunnassa. Eräänä päivänä Basileus päättää luoda kaltaisiaan, jotta ei tuntisi itseään niin yksinäiseksi. Hän luo planeetan nimeltä Atlas. Aluksi Atlas on täynnä hyvyyttä ja kuolemattomia olentoja, jotka elävät sulassa sovussa. Pian pahuus kuitenkin pääsee planeetalle ja Basileus luopuu kaltaistensa kuolemattomuudesta. Atlas joutuu erimielisyyksien, murhien ja kauheuksien valtaan, eikä kaikki pian edes usko Basileukseen.
Zargon niminen poika on nähnyt koko lapsuutensa ajan unia linnasta, mutta eräänä päivänä hän löytää kirjasta kuvan kyseisestä linnasta. Zargon on varma, että linnassa on jotakin, joka hänen on selvitettävä. Niinpä Zargon lähtee tutkimusmatkalle linnaan, josta on jäljellä enää rauniot.

Candoran sauva on Miekanloisto fantasiasarjan ensimmäinen osa.
Candoran sauva kiidättää lukijan vuosisatojen läpi vauhdilla. Aluksi viivytään aika pitkään Taivaallisessa valtakunnassa ja kerrotaan Atlaksen luomisesta ja turmeltumisesta. Sitten hypätään vuosituhansia eteenpäin ja kerrotaan eräästä hirveästä koettelemuksesta, joka Atlasta kohtasi, kun Valon valtiatar päätti vallata koko planeetan. Vasta lähes kolmesataa sivua luettua päästään tutustumaan Zargoniin, josta takakansi kertoo. Ajassa ollaan taas menty vauhdilla eteenpäin, ja Atlaksella eletään suhteellisen rauhaisasti. Zargonin seurassa ei kuitenkaan viivytä edes kirjan loppuun, vaan vielä lukija heitetään kaksisataa vuotta eteenpäin aikaan jolloin Atlaksella on jälleen synkempää. Kirja on siis jaettu prologiin ja kolmeen osaan, jotka kaikki kertovat hyvin erilaisista tilanteista ja ajoista.

Candoran sauva on mielikuvituksellinen ja yksityiskohtainen kirja täynnä ihmisiä ja taikaolentoja.
Kirjan teksti on hyvin kuvailevaa ja kekseliästä. Harmikseni välillä kuvailu on liian selostusmaista jolloin mielenkiinto herpaantuu ja monipuolisesta maailmasta on vaikea saada otetta. Pisimmät kuvailevat kohtaukset myös tuntuvat keskeyttävän välillä mielenkiintoiset kohtaukset, jolloin tekisi mieli hypätä ikkunaruutuja kuvailevien lauseiden yli ja jatkaa tapahtumien kulkua. Selostus ei kuitenkaan täytä koko kirjaa ja kun niiden välissä on vauhdikkaita tapahtumia ja sujuvia dialogeja, jotka taas nappaavat lukijan koukkuunsa ja lukeminen on sujuvampaa ja kiinnostus on taas täysissä voimissaan.

Oletin kirjan kertovan enemmän Zargonista, mutta häntä saikin odotella pitkään. Odotus kuitenkin kannatti, sillä Zargon oli ehdottomasti kirjan paras hahmo ja hänestä kertova osuus kirjan parasta antia. Hänen matkassaan olisin viihtynyt vaikka kokonaisen kirjan verran. Muista kirjan hahmoista ei tullut itselleni erityisen tärkeitä.

Kirjassa ehdittiin saada päätökseen monta pientä tarinaa, mutta kokonaisuus on silti vielä hyvin kesken, sillä kirja on sarjan ensimmäinen osa ja tarina on jätetty vielä auki ilmeisesti seuraavaa osaa silmällä pitäen.

Miekanloisto -Candoran sauva
Bod, 2019
s. 575
Kuvittaja: Daniela Henninger
Arvostelukappale"

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

  • The Tower of the Rising Moon
  • -
  • Klimenko Music
00:00 / 00:00
  • BoD-Logo-Download-klein-RGB icon1
  • Blogger Social Icon
  • iconfinder_2018_social_media_popular_app
  • Facebook Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • YouTube Social  Icon

Etusivu

 

 

© 2018 J. P. Toivonen